Pöllötyyny

Veljentytön joululahjatoiveita kysyttäessä selvisi, että pöllöt ovat nyt kiva juttu ja jotain pehmoista saisi olla.

Aloitin piirtämällä yksinkertaisen kaavan sanomalehdelle. Taitoin kuvan keskeltä ja korjasin muodon symmetriseksi. Koska touhutessa voi tulla sotkuja, päätin tehdä erillen sisustyynyn ja pestävän päällisen. Sisustyynyksi pääsi vanha t-paita (joka huolimatta siitä, mitä kuva antaa ymmärtää, oli puhdas :) ).

Varsinaisen tyynyliinan hahmottelin muutamasta pääosiosta: vatsa, siivet, pyrstö ja pää, johon tuli silmät ja nokka. Eri höyhenpeitteen osiot rajasin puna-valkopilkullisella nauhalla. Harsin ensin eri osiot kiinni käsin, ennen kuin kiinnitin ne ompelukoneella.



Höyhenpeitteiden rajat on lopuksi kiinnitetty nauhan yläreunasta suoralla ompeleella. Silmät ja nokka on kiinnitetty tiheällä siksak-ompeleella. Pöllön silmät on leikattu saman kampaan ympyräkuvioinnista, jota käytin pöllön vatsaan.

Vetoketjun ompelin pöllön pohjaan.

Joulukortteja perunapainannalla

Viime vuonna teimme perunapainannalla joulukortteja. Tänä vuonna kolmevuotias toivoi, että tehtäisiin samalla tavalla.

Tämä on siitä kiva askarteluprojekti, että sopii pieniinkiin käsiin ja välineet ovat edulliset. Kaupasta käytiin hakemassa sopivan kokoinen peruna, joka halkaistiin kahtia. Veitsellä leikattiin leimasinkuvio noin puolen sentin syvyyteen, jotta kuvion reunat jäävät siisteiksi painettaessa, vaikka leimasin ei osuisikaan aivan suoraan. Väreinä käytettiin sormivärejä ja värien kuivuttua kortteja tuunailtiin vielä eteenpäin taiteilijan näkemyksen mukaan.

Huuhtelun jälkeen leimasin myös säilyy jonkin aikaa jääkaapissa.

Pöytäliinan parsimista - ohje

Edellä mainittujen juhlien seurauksena tuli paljon pöytäliinoja pyykättäväksi, silitettäväksi ja paikoin valkaistavaksikin.

Yksi vanhempi (äidiltä lainattu) pitsiliina koki juhlimisen, tai mahdollisesti pyykinpesun, silminnähden rankaksi.

Parsimishommiin siis.

Tästä päätin laittaa lyhyen ohjeenkin. Kuvia löytyy kirjoituksen lopusta.

Varoituksen sanana lukijalle mainittakoon, etten ole käsityönopettaja, joten tekniikka ei välttämättä ole täysin oikeaoppinen.

Tässä tekniikassa ideana on rakentaa uusi kangas pois kuluneen tilalle ja normaali käyttötarkoitus lienee sukat.

Homma aloitetaan siis luomalla langasta verkko.

Ensin ommellaan kankaan ehjää reunaa hyväksi käyttäen yhteen suuntaan siten, että lanka muodostuu ikään kuin tiheät kitaran kielet reiän yli. Rivin ensimmäisessä kuvassa tämä on tehty vaakasuuntaan. 

Huom! Langalla saa olla tässä jonkin verran väljyyttä. Itse aloitin tekemään hieman liian kireää, minkä takia lanka kinnaa ehjän kankaan puolelta jonkin verran. Seuraavassa reiässä löysäsin lankaa ja tulos oli paljon siistimpi. Tee myös ompeleet tarpeeksi pitkältä ehjän kankaan puolelta, koska reunat ovat todennäköisesti reiän ympäriltä hapertuneet.

Tämän jälkeen tehdään vastaavasti toiseen suuntaan, tässä tapauksessa pystysuunnassa. Tällä kertaa neula kuljetetaan aiempien säikeiden lomitse: joka toisen säikeen ylä- ja joka toisen säikeen alapuolelta.

Seuraava ommel tehdään samalla tavalle edellisen viereen. Tällä kertaa neula kuljetetaan päin vastoin kuin äsken: niiden säikeiden alta, joiden yli menit äsken, ja niiden säikeiden yli, joiden alta menit äsken. Tämä vaihe näkyy kolmannessa kuvassa vasemmalta.

Itse aloitan tekemällä suhteellisen väljän punoksen, jota lähden tihentämään myöhemmin tarpeen mukaan vaaka- ja pystysuuntaisesti. Pidemmälle edetessä en enää kiinnitä huomiota siihen, meneekö neula aivan oikein. Pääasia, että neula kulkee eri väleistä ja muodostaa tiiviin pinnan. Tätä jatkan niin kauan, kunnes olen tyytyväinen lopputulokseen.

Huomioithan myös, että ohjeen kuvat on otettu hyvin läheltä kangasta. Lopputulos ei ole aivan niin rosoinen kuin kuva antaa ymmärtää :)

Kurpitsa

Lyhyestä virsi kaunis :)

Syksyiset 30-vuotissynttärit

Päätin juhlistaa kolmekymppisiäni pidemmällä kaavalla kutsumalla vieraita ja perhettä kokoon. Juhlat pidettiin Malmin VPK-talolla, ja tilavuokran jälkeen en halunnut enää käyttää suuria summia koristeluun. Halusin juhlia kuitenkin syksyn väreissä ja hyödynsin koristeluissa kustannustehokkaasti vaahteranlehtiä. Juhlat olivat lokakuun alussa, jolloin ruska oli kauneimmillaan.

Koska en tällaisia juhlia ihan joka päivä järjestä, halusin laittaa kutsukortit normaalin facebook-tapahtuman sijaan. Vieraille lähti siis käsintehdyt kutsukortit, joissa käytin kultaisia teksti- ja kuviotarroja. Vaahteranlehdet on leikattu silkkipaperista, mistä  hauskasti kuultaa läpi kartongin musta väri.

Juhlapaikka koristeltiin kuivatuilla vaahteranlehdillä ja punaisilla ruusuilla.

Kakun päälle leikkasin myös vaahteranlehtiä ja ruusun punaiseksi värjätystä sokerimassasta.

Ja juhlat olivat kyllä tosi kivat! Halusinkin vielä kiittää vieraita ja lähetin kaikille kiitoskortit.

Palapeli

Kameran ollessa kuvineen karkuteillä on päivitystiheys valitettavasti kärsinyt.

Tähän väliin kuitenkin pikkuprojekti.

Pojalle oli jo kesällä ostettu Tigeristä valkoinen palapeli, joka oli jätetty sivuun odottamaan parempia aikoja.

Nyt tuli pojalta kysyttyä, minkä kuvan siihen haluaisi ja vastaus oli heti valmiina: punainen tila-auto. Lisäksi palapelissä pitäisi lukea oma nimi.

Projektin alussa oli toiveena, että äiti piirtää kuvan palapeliin. Tietenkin kesken kaiken rupesi pientä taiteilijaakin kiinnostamaan homma.

Onneksi palapeliin kuuluu myös kehys ja taustapahvi! 

Kuvan mittasuhteet hahmottelin ensin lyijykynällä, mutta muuten kuva on piirretty suoraan tussilla. Taustalle lisäsin lopuksi vielä värikkäitä ympyröitä.

Leijonasormikkaat

Taaskin synttärit. Tällä kertaa vuorossa 3-vuotias touhuaja, joka tykkää eläimistä. Äidin toiveena oli, että tyttö saisi sormikkaat, joten saamansa piti.

Sormikkaat neuloin punaruskealla langallan, koska halusin itse sormikkaiden sopivan leijonakoristeiden värimaailmaan. Leijonan pään virkkasin keltaisesta langasta, johon kirjoin naaman ja ompelin yhtenäisestä pitkästä langasta harjan.

Virkatut lasten hatut

Elämä on yhtä juhlaa! 

Olimme viikonloppuna toisilla kolmevuotissynttäreillä. Tällä kertaa juhlijana oli pieni prinsessa.

Tiesin, että leluja tyttö tulee saamaan, joten halusin antaa jotain muuta. Syyskelien alkaessa päädyin virkattuun, lipalliseen hattuun.

Toteutus oli muutaman vuoden takaista Novitan ohjetta mukaillen (muistaakseni Tuohi-lippis/hattu). Käytännössä virkkasin hatun  spiraalina, puolipylväillä. Silmukoita lisäsin joka toinen kerros, kunnes koko oli hyvä ja lipan tein lopuksi.

Mannekiinina toimi poikani, jonka seurauksena projekti jossain vaiheessa tuplaantui, koska hän halusi myös hatun.

Molemmat hatut on tehty tuplalangalla. Tytön hatussa on käytetty kirjavaa lankaa ja valkoista. Kukka on myös virkattu tuplalangalla ja sen keskelle on ommeltu kolme kiiltävää, sinisävyistä muovihelmeä (valitettavasti kuva ei ole kovin hyvä).

Pojan hatussa poikkesin tekniikassa hieman, ja jatkuvan spiraalin sijaan aloitin aina uuden kerroksen saadakseni raidat suoraan. Raitojen väritys tuli lastenkirjan riippumaton kuvasta.

"Äiti haluan siitä värikkään, tällaisen."

3-vuotiaan ötökkäsynttärit

Meidän poika on viime syksyisistä syntymäpäivistään lähtien tiennyt, että hän haluaa seuraavilla synttäreillään mönkijäkakun - 2-vuotisjuhlilla maisteltiin avolava-autoa.

Kesälomalla hän kuitenkin tomerasti ilmoitti, että haluaa järjestää ötökkäsynttärit.

Yhdessä alettiin heti hommiin, jotta juhliin saataisiin hienoja ötökkäkoristeista. 

Leikkasin keltaisesta kartongista perhosia ja leppäkerttuja, jotka sitten yhdessä maalattiin. Poika maalasi 4 perhosta ja äiti loput. Tämän toki saattoi arvatakin.

Aina yhtä avulias kissa toki osallistui myös.

Perhosia rispusteltiin lamppuihin ja teippailtiin leppäkerttujen kanssa ympäri asuntoa.


Viikonloppuna viimein päästiin juhlimaan!

Ruoaksi oli tarjolla isin tekemiä minipitsoja. Makeannälkään oli hedelmiä sekä itse leivottuja suklaakeksejä, joihin taiteilin hämähäkkejä ja muurahaisia. Kakun pinnalla oli leivontakonfeteista paperista leikatun sapluunan avulla tehty perhonen.

Pientä pintaremonttia vol. 1

Pari vuotta sitten muutimme onneksemme niin hyvänä pidettyyn rivitaloasuntoon, ettei se heti vaatinut minkäänlaisia remontteja. Hiljalleen on kuitenkin kasvanut toive siitä, että koti olisi vimpan päälle oman näköinen, meidän perheen koti.

Seinillämme on valkoiseksi maalattua röpöpintaista tapettia. Minulle yllättävän suureksi ongelmaksi on muodostunut se röpöisyys. Se ei ole minun makuuni. Siispä ensimmäisenä urakkana tulee olemaan tapettien poisto ja seinien maalaaminen valkoiseksi. Mahdollisia tapetteja ja värejä pohdimme projektin edetessä.

Kesäloman innoittaman projektin ensimmäisenä osana käsittelyyn pääsi poikamme huone.

Hetken aikaa 3-vuotiaan huonetta koristi voimakas industrial-tyyli.

Kiva yllätys: Tapetti lähtikin reippaina liuskoina, kynnenpalan kokoisen nyherryksen sijaan

Haaste 1: Kattolistat oli maalattu päältä kattoon ja seinään kiinni ja lähes mahdoton irrottaa. Lisäksi katto on mitä lie pahvilevyä

Haaste 2: Emme päättäneet olevamme valtuutettuja putkimiehiä vesikiertoisen patterin irrottamiseen. Tästä seurasi luovia työkaluratkaisuja, jotta tapetti saatiin sen verran pois, että se ei pilkota patterin takaa.

Tapettien kapsutteluun ja listojen irrotteluun vierähti oma aikansa, mutta maalaushommat päästiin hoitamaan kerralla. Maalikaupasta tarttui vielä mukaan sininen väri, jolla maalattiin yksi tehosteseinä.

Lopuksi saatiin kaikki tavarat paikalleen ja iloksemme pienellä uudelleenjärjestelyllä uutta avaruutta huoneeseen.

Nyt on ainakin äiti tyytyväinen.

Tästä se lähtee

Kesällä on ollut kaikenlaisia kivoja projekteja käynnissä ja alkanut niiden myötä blogituttaa.
Tästä se siis lähtee. Toivotaan, että asiaa ja jaksamista riittää!